Uskon syvästi, että kaikella on tarkoitus. Tämä on pitkä versio tarinastani ja näyttää siltä, että sinun tarinasi on ohjannut sinut tänne. Vaikka rakastan tarinoita, on hyvä muistaa, että tarina on kuitenkin vain tarina. Se ei millään tavoin määritä meitä, ellemme me anna siihen itse lupaa. Jokaisen tarinan voi myös halutessaan kirjoittaa uusiksi ja muovata voimaannuttavaksi, sekä itseään/elämää tukevaksi tarinaksi. Näin olen itse tehnyt. Vielä kerran, kiitos, että olet tässä.
Elämän tarkoitus
Oli aika, jolloin koin suunnatonta kaipuuta, mutta en täysin tiennyt mitä kaipasin. Elämä tuntui jotenkin ontolta ja syvempi merkitys oli hukassa, vaikka päällisin puolin kaikki oli ”ihan hyvin”: En todellakaan aina tiennyt mikä elämäni tarkoitus – ns dharmani on, vaikkakin tänä päivänä kun sitä ajattelen, se tuntuu niin luonnolliselle ja kotoisalle, että osa minua todellisuudessa tiesi. Näin uskon asian olevan kaikkien kohdalla…jokin osa sinusta kyllä ”tietää”.
Aivan kuten suurin osa meistä, minäkin etsin merkitystä ja täyttymystä kaikkialta itseni ulkopuolelta. Yhteys itseen oli täysin hukassa, enkä luottanut omaan sisäiseen ääneen ja viisauteen. En luottanut sydämeeni tai siihen polkuun, jonka sieluni oli jo alunperin itselleen valinnut, kunnes minua alettiin ”herättämään” oikein kunnolla, erinäisten kivuliaitten, elämää mullistavien kokemusten kautta. Nämä kokemukset ovat kuitenkin olleet niitä suurimpia siunauksia ja lahjoja, jotka avasivat silmäni, yhdistivät omaan kehooni ja palauttivat oman kehoni, totuuteni, oman luontoni äärelle kuuntelemaan, polulle – joka on johdattanut minut tähän tänään, elämään kuten elän, ja jakamaan kuten jaan.
Herääminen ja eheytyminen
Huhtikuussa 2012, löysin itseni uupuneena itkien, kävellen alas body fitness kisa-lavalta. Olin kisannut 2 vuotta putkeen, mennyt 0:sta 100:aan antaen kaikkeni niin henkisesti, kuin fyysisesti. Kehoni oli viestinyt väsymyksestä ja loppuunpalamisesta jo tovin, mutten ollut kuunnellut sitä. Olin ajautunut todella kauas siitä, kuka todellisuudessa olin ja totuus oli, etten ymmärtänyt tässä vaiheessa tätä itsekään.
Olin todella pitkään elänyt epäterveestä maskuliinista käsin, opittujen ”kyllä minä pärjään yksin” ja olen ”itsenäinen vahva nainen” mallien kautta. Olin yli-suorittamisen sykkeessä hukannut itseni totaalisesti. Puskin itseäni yli äärirajojeni, en millään tasolla kunnioittanut tarpeitani saatika omia rajojani (joista en itse asiassa tiennyt yhtään mitään) ja lisäksi, elin todellisuudessa, jossa koin, että minun on tehtävä parhaani miellyttääkseni kaikkia. Todellisuudessa tässä vaiheessa etsin onnellisuutta ja täyttymystä, mutta elämä oli kieltämättä aika raskasta.
Yhteiskunta, vanhemmat, ystävät, ympäristö ja yleisesti hyväksytyt säännöt ja normit olivat ehdollistaneet minut elämään elämääni tietyn kaavan mukaisesti, johon orjallisesti koitin itseäni sulloa ja tätä kaikkea noudattaa. Ei minulla ollut muutakaan tapaa. En millään tapaa elänyt yhteydessä oman totuuteni kanssa, eli sen minkä sieluni tiesi olevan minulle oikein ja hyvää. Tunsin olevani hukassa, enkä tiennyt kuka olin. Tein ja elin, niin kuin uskoin, että minulta odotetaan, eli täydesti ulkoisesta ”todellisuudesta” käsin, ulkoa sisäänpäin – en sisältä ulospäin.
Fitnessmaailma ja kisaaminen oli omanlainen epätoivoinen yritys, jolla koitin löytää sitä täyttymystä, syvempää merkitystä elämääni ja jolla yritin täyttää sitä tyhjää kohtaa, jonka sisälläni ja elämässäni tunnistin olevan.
Halusin aidosti tehdä jotain uniikkia, merkittävää, löytää täyttymyksen ja sen ”oman jutun”, sekä olla hyvä jossain.
Huolehdin myös todella paljon siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Tämä vaikutti suuresti päätöksiini. Se ohjasi ja rajasi merkittävästi elämääni. Itseluottamukseni oli nollissa.
Koska yhteys omaan sisäiseen maailmaan oli katki, eikä suhde itseen ollut muutenkaan rakkaudellinen tai hyvä, en siitä syystä myöskään kuullut, saatika kuunnellut itseäni, tai niitä viestejä joita kehoni epätoivoisesti koitti minulle viestiä. Uupumus oli seuraus tästä kaikesta. Uuvuin, koska ylitin jatuvasti niin omat fyysiset, kuin henkiset, ja kehoni rajat. Uuvuin koska yritin miellyttää muita ja koska koitin mahtua muottiin, joka oli ulkopäin saneltu – jonka itse itselleni ”langetin”. Uuvuin koska kaikkea vaan oli ihan liikaa, eikä mikään osa-alue elämässä tuntunut täydesti omalle ja hyvältä.
Terveydenhuoltoalalta irtautuminen
Samaan aikaa, työni terveydenhoitajana maksoi laskut, mutta siitä puuttui syvyys, jota kaipasin. Olin tulle auttamaan muita ja kyllä, välillä koin sitä tekeväni, mutta siltikään en sign määrin, siinä laajuudessa tai syvyydessä, minkä tiesin olevan mahdollista, ja minkä takia koin, että olen tänne tullut. Tiesin, että minussa on paljon enemmän, kuin mitä työssäni pystyin tuomaan esille. Tiesin, että minulla on enemmän annettaa ja koin, että minä ja lahjani menivät siellä täysin hukkaan. Tunsin, etten voinut olla oma itseni siinä maailmassa. En ollut tervetullut kokonaisena. Tunsin olevani jumissa ja omalla tavallaan loukussa, paikassa, jonka arvot lisäksi olivat ihan jotain muuta kuin omani (medikalisaatio, kiire, tuloshakuisuus, henkilökunnan oma pahoinvointi, ennaltaehkäisevän työn laatu yms). Muistan ajan, jolloin todella tunsin suunnatonta kärsimystä työssäni. Se ristiriita oli lähes kestämätöntä. Samaan aikaa, en kuitenkaan tiennyt mihin muualle kääntyä, mitä tehdä tai mihin suunnata. Minulle tuli hyvin selväksi, ettei 8-16 oleva työ, tai työ johon pitää saapua minuutilleen oikeaan aikaan vaan sovi minulle. Pieni ääni sisälläni sanoi, ettei minun tarvitse tähän tyytyä.
Koska minun elämäntehtäväni ei ollut muuttaa terveydenhuolto alaa paremmaksi, ainoa vaihtoehto oli alkaa työstämään reittiä, miten jättää terveydenhuolto-ala taakse. Tästä tuli minulle täysipäiväinen mission. Halusin olla vapaa ja olla täydesti se, kuka olen.
Tähän aikaan, olin päätynyt henkisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Läheisriippuvuus esti suhteesta irtaantumisen, vaikka olin ihan rikki. Tämän lisäksi, ihan kuin tässä ei jo olisi ollut tarpeeksi, äitini oli saanut syöpädiagnoosin muutama vuosi aiemmin, ja elimme varpaisillaan sen kanssa. Koko maailmani oli palasina, nyt terveyteni kanssa, johtuen pitkäaikaisesta stressistä ja kehossani jylläävästä tulehdustilasta.
Oma tietoisuuden laajeneminen ja eheytymistarinani alkoi näin ollen fyysisen kehon kautta, ja siitä syventyen spiraalin omaisesti sisälle omiin syvyyksiin.
Totuus ja fakta oli, että tässä pisteessä, en enää voinut mitään muuta, kuin tarkastella omia valintojani, kuunnella syvästi kehoani ja katsoa itseäni peiliin, samalla kysyen: – Mitä minä ihan oikeasti haluan? Mitä tahdon tuntea? Millaista tahdon elämäni ja tulevaisuuteni olevan?
Oli aika ottaa vastuu ja elämä omiin käsiin. Päätin viimein ottaa täyden vastuun omasta elämästäni, terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Eheytymisestä tuli prioriteettini sen ohella, että halusin luoda tien ulos vapauteen ja 100% oman näköiseen elämään.
Fyysisen kehon eheytyminen
Taustallani terveydenhuollosta tiesin tässä kohtaa, mitä heillä on minute tarjota. Tiesin miten systeemi toimii, millaista apua mihinkin saa, joten en haaskannut aikaa hakien apua sieltä. Se mitä ”kävin hakemassa” oli laboratoriokokeita ja siinä ohessa sain mm diagnoosit: kilpirauhasen vajaatoiminta ja IBS – ärtyneen suolen oireyhtymä, joita molempia osasin odottaa. Sain myös kilpirauhaslääkityksen, mutten aloittanut sitä, sillä minulla oli oma vahva ymmärrys kehoni tilasta ja näin selkeästi itse aiheuttaneeni oireeni. Täten näin myös sen, miten minun on mahdollista luoda ”käänteis-efekti” korjaamalla se, mikä oli tilan aiheuttanut.
Terveydentilani oli itse asiassa lopulta aika paha. Sain oikeaan käteen vähitellen leviävän pahasti öisin kutiavan ja minut pitkään herättävän ihottuman. Yhteen aikaan pidin töissä kumihanskaa kädessä koko päivän. En suostunut käyttämään kortisoni tms voiteita, kuin ihan ääri- ja hätätilanteessa, sillä halusin nähdä reaaliaikaisesti, miten ihoni reagoi tiettyihin ruoka-aineisiin. En missään kohtaan hyväksynyt sitä ideaa mitä minulle jotkut koittivat syöttää, että ongelma on ihossa. Ihottuma oli samaa sarjaa oleva oire siitä tilasta, missä kehoni tässä vaiheessa oli. Voiteet olisivat täten olleet vain ”laastari”, eivätkä olisi ratkaisseet alla olevaa todellista juurisyytä.
Pitkälle ajautunut stressitila oli myös rikkonut ruuansultukseni. En pystynyt sulattamaan ruoka-aineita enää kunnolla ja suoliston seinämän tiiviit liitokset olivat löystyneet, (kuullaan paljon tästä nimellä ”vuotava suoli”), altistaen kehoni hiljaiselle tulehdukselle ja ruoka-aine yliherkkyyksille. Lopulta löysin itseni tilasta, missä en voinut syödä kuin noin 10tä eri ruoka-ainetta ja pahimpaan aikaan soseutin kaiken ruuan, jotta pystyin sen edes jotenkin sulattamaan.
Kaikki yksittäiset oireet olivat kuitenkin yhteydessä toisiinsa ja tästä puhuu se, että kun hoidin juurisyyn, paransin itseni lopulta kaikesta kokonaan lääkkeettä.
Ei kestänyt pitkään ennen kuin löysin funktionaalisin lääketieteen, joka on holistinen, eli kokonaisvaltainen luonteeltaan. Siinä otetaan huomioon ihmisen/ yksilön koko elämäntarina ja kaikki oireet – jotka ovat merkki kehon epätasapainotilasta. Oireita voidaan lievittää ja hoitaa myös, mutta kaiken alla oleva juurisyy, pyritään aina selvittämään (asia joka on täysin puutteellinen meidän länsimaalaisessa lääketieteessä).
Funktionaalinen lääketiede hoitaa kokonaisvaltaisesti, ensisijaisesti elintapoja ja ruokavaliota muuttamalla. Lisäksi tuetaan elimistön eheytymistä ravintolisillä, sillä kuten esim minullakin, (kuin niin monella muulla ruuansulatushäiriöistä kärsivällä), tulee ravinnepuutoksia siinä vaiheessa, kun ruoka ei pilkkoonnu, sula ja imeydy kunnolla. Puhumattakaan siitä, että moni syö alunperin todella ravinneköyhää ravintoa, mistä ei edes riitä riittävästi ravinteita kehon normaalille saatika optimimaaliselle toiminnalle.
Aloitin funktionaalisen lääketieteen opinnot työn ohella ajatuksella, että parannan ensin itseni ja luon siitä itselleni työn ja sen reitin, pois terveydenhuolto-alalta yrittäjäksi. Ymmärsin viimein monen vuoden työpaikan vaihtamisen jälkeen, sen ”oikean” paikan etsimisen jälkeen, että ainoa vaihtoehto minulle on yrittäjyys. Minun ei koskaan ollut tarkoitus olla työssä muille, ”ansaita” vapaat ja odottaa lomaa muutama kerta vuodessa. Ainoa tapa minulle tuntea täyttymystä työssä ja elämässäni, olisi luoda oma yritys, missä minä lahjani pääsisivät kokonaisuudessaan käyttöön.
Kaiken kaikkiaan uupumisesta toipuminen kesti 4 vuotta. Eheytyminen oli verrattavissa toiseen kokopäiväiseen työhön, joka vaati minulta 100% sitoutumista, määrätietoisuutta, läsnäoloa ja luottoa itseen, omaan kehooni ja toipumiseen silloinkin, kun usko horjui pahasti. Uskon, että keho pystyy toipumaan hyvin pitkälti mistä vain, jos sille vain tarjoilee oikeat työkalut siihen.
Olin alusta saakka vakuuttunut siitä, että voin parantaa itseni ja sen tein. Tänä aikana tein useita suuria mullistavia päätöksiä ja elämäntapa muutoksia, niin terveyteni kuin terveen tulevaisuuden tueksi. Tuona uupumisen loppuvuonna kun silmäni alkoivat vähitellen avautumaan, lopetin mm tupakoinnin ja e-pillerit, joita kumpaakin olin käyttänyt 14 vuoden ajan. Ymmärsin syvästi, että olin myrkyttänyt itseäni, e-pillereillä kieltänyt osan todellisesta luonnostani naisena. Ymmärsin, etten itse asiassa edes tunne itseäni, omaa luonnollista haluani, kiertoani ja seksuaalisuuttani. Minua suoraan sanottuna pelotti kohdata itseni kokonaan näin, luopua siitä kontrollin tunteesta, jonka e-pillerit mukanaan toivat ja antautua omalle luontaiselle rytmilleni. Muutos kuitenkin kannatti, enkä ole hetkeäkään tätä katunut.
Hitaasti aloin tekemään detoksia ja syväpuhdistusta kaikesta luonnottomasta ja ylimääräisestä lähiympäristössäni. Kaikki kemia mitä olin hengittänyt, keholleni syöttänyt ja iholtani imeyttänyt sai mennä. Kävin läpi kaikki meikit, hius- ja ihotuotteet, kodin kemikaalit. Vaihdoin muovipullon ja kipot lasiin tai metalliin, teflon pannut keraamisiin ja kattilat teräkseen.
Tämä oli ensimmäinen todella iso ja merkittävä askel kohti oman näköisen elämän elämistä.
Alkaen vuodesta 2012 ja seuraavien 8 vuoden aikana, elämä käytännössä ravisteli minut hereille useiden mullistavien ja pysäyttävien tapahtumien/ kokemusten kautta. Mielenkiintoisesti nämä tapahtumat nostettiin pinnalle joka toinen vuosi, jolloin minulle annettiin aina yksi vuosi aikaa integraatioon siinä välissä.
Vuonna 2014 en vieläkään ollut kunnolla pysähtynyt uupumisen jälkeen, joten elämä tuli ja pysäytti tällä kertaa oikean olkapään osittaisella sijoiltaan menolla salilla. Päätin kuunnella ortopedia tällä kertaa ja menin leikkaukseen, joka oli todella raskas koko keholle, koska olin edelleen toipumistilassa. Tämäkin kokemus oli tietysti lopulta suuri lahja, joka vain vahvisti minua, juurrutti minua omaan voimaani, linjasi syvemmin omaan totuuteeni ja näytti, mihin minä pystyn.
Energiakehon ja mielen tason eheytyminen
Loukkaantuminen tai esim mikä tahansa onnettomuus on minulle aina merkki Universumilta, että nyt on pysähdyttävä ja reflektoitava läsnä olevaa hetkeä. On hyvin tyypillistä, että me juostaan niin kauan, kunnes seinä oikeasti tulee vastaan. Tämä kuitenkin kielii vain siitä, miten irrallisia me olemme itsestämme, siitä että me ei olla yhteydessä itseemme, omaan kehoon ja sisäiseen maailmaan.
Kokemukseni kautta olenkin ajautunut opiskelemaan kaikkea sitä, mitä olen opiskellut, uusimpana – Trauma tietoinen Kehollinen ohjaaja naisille (Trauma Informed Somatic educator for women).
Tällä kertaa vuonna 2014 ymmärsin että minun on pysähdyttävä.
Minulle tuition näkyville se, että juoksin edelleen tuhatta ja sataa täysin kortisolin vallassa. En juurikaan ollut hidastanut tahtia uupumisen jälkeen, vaikka paljon muita muutoksia olinkin tehnyt. burnout. Universumi taisi siinä vaiheessa katsella touhujani ja todeta että: Okei, ei se vieläkään oppinut. Kokeillaan sitten tätä!
Minun oli myönnettävä itselleni, että olin koukussa epäterveen maskuliini energian tyyliin suorittaa ja puskea itseäni eteenpäin, enkä ollut juuri mitenkään yhteydessä omaan feminiiniin.
Tälläkin kertaa eheytymistä tapahtui fyysisellä kehon tasolla, mutta sen lisäksi tämä uusi kokemus alkoi avata ovea oman mielen maailmaan ja siihen näkymään, miten syvät uskomukset itseasiassa vaikuttivat kokemuksiini ja määrittelivät todellisuuteni.
Aloin ymmärtämään energiaa ja sitä millä taajudella operoin ja millaista energiaa kutsuin luokseni omalla energiallani, ajatuksillani, uskomuksillani ja sisäisellä dialogilla. Elin pitkälti pelon ohjaamana.
Aloin vähitellen näkemään, miten itse olin sen elämän tiellä, mitä halusin oikeasti elää. Minä olin itseni tiellä, ei kukaan muu.
Se kaikki aika mitä tässä kohtaan jälleen sain itselleni, mitä vietin itseni kanssa, läsnäollen ja hiljaisuudessa…syvässä itse-reflektoinnissa – Se, oli jälleen avain oman tietoisuuden ja tiedostamisen avautumiseen, totuuden näkemiseen. Aloin kyseenalaistamaan omia uskomuksia elämääni liittyen, siihen ympäristöön missä olin, omiin tulevaisuuden näkymiin ja siihen millaisia ihmisiä päästin elämääni ja miten sallin heidän kohdella minua. Ymmärsin syvällisesti, miten kaikki juonti juurensa siihen, miten rakkaudettomasti minä kohtelin itse itseäni ja kehoani. Näin, miten itse manifestoin ulkoisen maailman, oman sisäisen maailmani kautta – ”as within, so without”.
Tällä kertaa sukelsin self-help kirjojen syvyyksiin, itsensä rakastamis harjoitusten pariin. Tutuksi tuli vrjotyö, tunnelukot, sisäisen lapsen eheytyminen, menneet elämät, oman sukulinjan eheyttäminen, omat traumat ja kollektiivin trauma työstäminen, somaattinen kehotyöskentely jne.
Totuus on, että tämäkin suhde kaikessa kamaluudessaan oli lahja. Se oli lahja siinä mielessä, että sen kautta minulle annettiin peili – mahdollisuus nähdä syvästi sisälleni, omaan sisäiseen maailmaan, siihen todellisuuteen, mistä käsin olin vetänyt tämän suhteen puoleeni ja siihen jäänyt. Se osoitti taskulampun lailla osaltaan siihen kohtaan minussa, joka koki ja oli sisäistänyt uskomuksen syvästä merkityksettömyydestä ja riittämättömyydestä. Totuuden nimissä tämä ei ollut ensimmäinen suhde tätä laatua, (räikein tosin), eikä ihan viimeinenkään. Jokainen suhde osaltaan vei minua aina syvemmin kohti omaa sisintä ja ymmärrystä siitä, mitä minun tulee eheyttää, jottei sama enää toistu. Jokainen suhde näytti minulle omien rajojen puutteellisuutta, niitä kohtia joissa hylkäsin itseni, sitä haavaa joka pelkää hylätyksi tulemista ja sitä, että jää ilman rakkautta. Kokemusteni kautta opin näkemään mitkä kohdat itsessäni kaipasivat vielä lisää rakkautta osakseen.
Tämän kokemuksen jälkeen voimaannuin lopulta lisää ja sain myös voimaa irrottautua suhteesta lopullisesti sanoen: Ei enää. Tämä riittää. Tämä on tässä. Piste. Enkä enää koskaan kääntynyt taaksepäin haikailemaan.
Eron jälkeen muistan kuinka vietin tunteja maaten oman asuntoni olohuoneen lattialla eheytyen, antautuen, välillä kyynelissä, joskus syvässä mediaatiossa, ja jopa välillä nukahtaen oman self-love harjoitusten levollisuuden tilaan. Olin valmis päästämään irti taakasta ja tunnelastista, jota olin kantanut mukanani vuosien ajan. Se aika jonka itselleni otin ja annoin oli niin tärkeää, niin monella tapaa.
Sanon vihdoin kyllä sielulleni
Rakas äitini nukkui pois vuonna 2016 sairastettuaan syöpää 7 vuoden ajan. Hän oli minulle ehdottomasti yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni. Hänen kuolema oli minulle yksi vaikeimmista kokemuksista ikinä. Koin fyysistä kipua, kuin olisin mennyt rikki. Koko maailmani meni ihan uusiksi. Kuvailin pitkään kokemusta niin, kuin joku olisi ottanut ja ravistellut elämäni kaikki palaset pois paikoiltaan ja tästä noustessani aloin yksi palanen kerrallaan rakentamaan elämääni uusiksi.
Tosin, nyt samojen palasten samaan paikkaan järjestelminen ei ollut enää vaihtoehto. Maailmankuvani ja todellisuuteni oli muuttunut täydellisesti. Katselin joka ikistä palasta aivan uusin silmin. Suurin osa palasista ei enää kuulunut tai mahtunut elämäni palettiin. Ei vaan ei. Näin nyt selkeästi mikä elämääni kuuluu ja mikä ei. Mille tahdon antaa tilaa ja mille en. Mikä on minulle tärkeää ja mikä toisarvoista. Mille tahdon antaa energiaani, ja mille minun ei kertakaikkiaan enää tarvitse antaa energiaani ollenkaan. Tämä uudelleen järjestäytyminen otti noin vuoden päivät. Näin lopulta jälleen, miten suuri lahja äitini kuolema minulle oli. Tämä oli mahdollisuuteni ohjata elämääni nyt just sinne minne halusin. Päätin mm ”etten enää odota parempaa hetkeä tai huomista”. Sisäistin sen, että ”elämä on nyt”. Päätin viimein alkaa ELÄMÄÄN omaa elämääni ja luoda kaikista unelmistani totta. En enää suostunut puolittaiseen, vähän sinne päin tai ”ihan ok” elämään. EI kompromisseja, ei muttia. Minun elämän kuuluu olla fantastista, ihan helvetin nautinnollista ja hyvää kaikilla tasoilla. No exceptions! Olen tämän kaiken ansainnut ja vielä enemmän. Minä olen elämäni luojatar. Minä luon oman todellisuuteni ja onnellisuuteni 100%. Kukaan muu paitsi minä, ei voi estää minua.
Tällä mentaliteetillä ja tämän totuuden kehollistaen lähdin rakentamaan elämääni uusiksi. Se mikä ei tuntunut hyvälle tai resonoinut, se sain mennä. Aloin vihdoin oikeasti ja pysyvästi astumaan omaan voimaani.
En vain vapauttanut äitiäni, vaan vapautuin kaiken sen, mikä oli minun, unelmieni ja minun täyteen kukoistukseen ja potentiaaliin puhkeamisen tiellä. Tämä piti sisällään fyysistä nurkissa lojuvia tavaroita, vaatteita jotka ei tunnu 100% omalle, sekä hoitajan työn, josta olin niin pitkään jo halunnut astua ulos. Tein tilaa jollekin paremmalle, jollekin merkityksellisemmälle. Sain mahdollisuuden luoda ja järjestää elämäni täydesti uusiksi, sanoen kiitos ja hyvästi kaikelle mikä ei minua enää palvellut ja toivottaa tervetulleeksi sen, minkä oli tarkoitus tulla, asioita jotka tuovat aidosti lisää iloa ja täyttymystä.
Tein todella paljon fyysistä tilaa heittämällä/ myymällä tavaraa pois ja lopulta möin myös asuntoni Helsingissä (ensin tosin aloin vuokraamaan sitä), jotta pääsin muuttamaan ulkomaille. Tässä kohtaa mottoni oli: jos se ei tuo minulle iloa, sen on aika mennä!
Vuonna 2017 olin vihdoin valmis irrottautumaan työstäni hoitajana. Sanoin itseni irti 10 vuoden hoitajan uran jälkeen ja aloin päätoimiseksi yrittäjäksi. Toiminimi minulla tosin oli ollut jo vuodesta 2013 saakka, sillä tiesin, että tämä on polkuni.
Funktionaalisen lääketieteen opinnot, sekä toiseen ammattiin valmistuminen työn ohella, olivat tieni ulos vapauteen (yrittäjyyteen). Aloitin yrittäjyyden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin – kosmetologin ja ravitsemusneuvojan palveluilla. Näiden avulla kasvatin luottamusta tähän suureen hyppyyn.
Taianomaisesti minulle näytettiin polkupyöräreitin varrelta remontin alla oleva liiketila, joka oli minulle täydellinen. Näin avasin ensimmäisen oman studiotilan Lauttasaareen 2017 syksyllä. Päätin luottaa ja antautua polulleni. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistä elämäni aikana! En kertaakaan ole katsonut haikaillen elämääni taaksepäin tuosta hetkestä!
Kaunis studioni, yrittäjyys, ilman herätyskelloa herääminen, oma johtajuus, sekä omien aikataulujen luominen, oli tähän aikaan unelmieni täyttymys ja isoin askeleeni kohti vapautta tähän mennessä. Huomasin silti aika pian, ettei unelmani ollut täyttää työkalenteriani asiakkaista tai istua päivystämässä studiossani. En halunnut tehdä kiinteässä pisteessä töitä. Se ei tuntunut vapaudelle. Unelmani oli elää niin vapaasti, että voin matkustaa, asua ulkomailla ja tehdä töitä mistä vain maailmalla.
Tästä tuli seuraava missioni – luoda yhä enemmän vapautta elämääni ja yritykseeni.
Tarvitsemme aikaa, nähdyksi tulemista ja rakastavaa läsnäoloa eheytyäksemme
Yhdistävä tekijä näiden kolmen tapahtuman kohdalla on ollut AIKA ja LÄSNÄOLO, seek HIDASTAMINEN. Aika loi tilaisuuden löytää ja palata takaisin yhteyteen, niin itseni, oman herkkyyden, tunteideni, sekä aistieni kanssa, aktivoiden oman kehoviisauden, intuition ja puhtaan elinvoiman samalla, kun sukelsin syvälle sisimpääni. YHTEYDESSÄ on kaikki ja tätä opetan ja ohjaan tänä päivänä.
Kun uskalsin olla yksin ja viettää aikaa vain oman energiani ympäröimänä, opin luottamaan itseeni, omaan totuuteeni, sisäiseen viisauteeni. Lopetin muiden ohjauksessa olemisen ja tarpeen jatkuvasti miellyttää muita. En enää hakenut ulkoista validaatiota, saatika isossa janossa rakkautta itseni ulkopuolella. Löysin turvapaikan itsestäni ja astuin omaan voimaani. Sain myös viimein yhteyden ja opin luottamaan omaa feminiiniin voimaan, joka oli ollut kadoksissa suurimman osan elämästäni, koska olin niin jumissa suorittavassa ja kontrollia ylläpitävän epätervessä maskuliinissa.
Kaikki muuttui, kun päätin viimein alkaa ELÄÄ elämääni ihan oikeasti ensimmäistä kertaa ilman kompromisseja, linjassa oman totuuteni kanssa, ja kun astuin itse luojattaren rooliin, samalla kuunnellen pyhää ohjausta korkeimmilta tahoilta ja luonto äidiltä.
Äitini kuolema oli omalla aikajanalla todella merkittävä, käänteentekevä kokemus, joka muutti minua syvästi ja omaa suuntaani. Suuren surun jälkeen, kokemus osoittautui isoksi siunaukseksi. Kaikki alkoi viimein loksahtamaan paikoilleen.
Yhdistävä tekijä näiden kolmen tapahtuman kohdalla on ollut AIKA ja LÄSNÄOLO, seek HIDASTAMINEN. Aika loi tilaisuuden löytää ja palata takaisin yhteyteen, niin itseni, oman herkkyyden, tunteideni, sekä aistieni kanssa, aktivoiden oman kehoviisauden, intuition ja puhtaan elinvoiman samalla, kun sukelsin syvälle sisimpääni. YHTEYDESSÄ on kaikki ja tätä opetan ja ohjaan tänä päivänä.
Kun uskalsin olla yksin ja viettää aikaa vain oman energiani ympäröimänä, opin luottamaan itseeni, omaan totuuteeni, sisäiseen viisauteeni. Lopetin muiden ohjauksessa olemisen ja tarpeen jatkuvasti miellyttää muita. En enää hakenut ulkoista validaatiota, saatika isossa janossa rakkautta itseni ulkopuolella. Löysin turvapaikan itsestäni ja astuin omaan voimaani. Sain myös viimein yhteyden ja opin luottamaan omaa feminiiniin voimaan, joka oli ollut kadoksissa suurimman osan elämästäni, koska olin niin jumissa suorittavassa ja kontrollia ylläpitävän epätervessä maskuliinissa.
Kaikki muuttui, kun päätin viimein alkaa ELÄÄ elämääni ihan oikeasti ensimmäistä kertaa ilman kompromisseja, linjassa oman totuuteni kanssa, ja kun astuin itse luojattaren rooliin, samalla kuunnellen pyhää ohjausta korkeimmilta tahoilta ja luonto äidiltä.
Äitini kuolema oli omalla aikajanalla todella merkittävä, käänteentekevä kokemus, joka muutti minua syvästi ja omaa suuntaani. Suuren surun jälkeen, kokemus osoittautui isoksi siunaukseksi. Kaikki alkoi viimein loksahtamaan paikoilleen.
Yhdistävä tekijä näiden kolmen tapahtuman kohdalla on ollut AIKA ja LÄSNÄOLO, seek HIDASTAMINEN. Aika loi tilaisuuden löytää ja palata takaisin yhteyteen, niin itseni, oman herkkyyden, tunteideni, sekä aistieni kanssa, aktivoiden oman kehoviisauden, intuition ja puhtaan elinvoiman samalla, kun sukelsin syvälle sisimpääni. YHTEYDESSÄ on kaikki ja tätä opetan ja ohjaan tänä päivänä.
Kun uskalsin olla yksin ja viettää aikaa vain oman energiani ympäröimänä, opin luottamaan itseeni, omaan totuuteeni, sisäiseen viisauteeni. Lopetin muiden ohjauksessa olemisen ja tarpeen jatkuvasti miellyttää muita. En enää hakenut ulkoista validaatiota, saatika isossa janossa rakkautta itseni ulkopuolella. Löysin turvapaikan itsestäni ja astuin omaan voimaani. Sain myös viimein yhteyden ja opin luottamaan omaa feminiiniin voimaan, joka oli ollut kadoksissa suurimman osan elämästäni, koska olin niin jumissa suorittavassa ja kontrollia ylläpitävän epätervessä maskuliinissa.
Kaikki muuttui, kun päätin viimein alkaa ELÄÄ elämääni ihan oikeasti ensimmäistä kertaa ilman kompromisseja, linjassa oman totuuteni kanssa, ja kun astuin itse luojattaren rooliin, samalla kuunnellen pyhää ohjausta korkeimmilta tahoilta ja luonto äidiltä.
Äitini kuolema oli omalla aikajanalla todella merkittävä, käänteentekevä kokemus, joka muutti minua syvästi ja omaa suuntaani. Suuren surun jälkeen, kokemus osoittautui isoksi siunaukseksi. Kaikki alkoi viimein loksahtamaan paikoilleen.
Kutsu Balille
Vuoden 2017 lopussa kohtasin vielä yhden todella haastavan ihmissuhteen, jonka loputtua päätin, että nyt saa riittää. Vuoden 2018 alussa koin tarpeen ottaa aikalisä ja matkustaa jonnekin kaukaisuuteen selvittämään syvällisesti tätä sisäistä solmua ja varjokohtaa itseni kanssa. Olin valmis lopettamaan karmisen toistuvan kaavan, joka tuntui aina vaan toistuvan elämässäni. Bali tuli tässä kohtaa tietoisuuteeni ja päätin seurata johdatusta.
Tämä matka oli seuraava käänteentekevä kokemus elämässäni monella tapaa. Ihan ensimmäisenä antauduin syvälle eheytymiselle ja Bali oli täydellinen paikka energialtaan tällaiselle sisäiselle työlle. Balilla on vahva feminiininen energia, joka tuki täydellisesti omaa prosessiani. Tämän lisäksi, jo ensi askeleista saaren maaperällä tunsin, että olin tullut kotiin. Bali myös auttoi ja ohjasi minut kotiin, syvälle sisimpääni – yhteyteen omaan feminiinin villin voiman kanssa, inspiroiden ja aktivoiden minua tähän työhän, jota tänä päivänä teen, nimenomaan feminiinin energian, Shaktin ja jumalattaren kanssa.
Palasin Balille joogaohjaaja-kouluun samana vuonna, mutta minusta ei tullut joogia. Sen sijaan koulutus aktivoi minut luomaan naisten piirin Helsinkiin ja myöhemmin myös pitämään kaakaoseremonioita breathworkin ja äänihoitojen kanssa.
Tein myös Helsingissä myöhemmin vuonna 2019 äänihoitaja / Peter Hess äänimalja koulutuksen.
Ennen nykyisen puolisoni tapaamista ja ulkomaille muuttoa (juuri ennen lockdowneja /ensin) Montrealiin Kanadaan, ehdin pitää naistenpiirejä säännöllisesti kahden vuoden ajan.
Käänteentekevää kumppanin löytymisessä oli juurikin vuoden 2018-2019 matkat ja kaikki se varjotyö mitä sitä ennen tein. Kun tapasin mieheni, olin täydesti valmis vastaanottamaan hänet, pyyteetöntä rakkautta ja lapseni tulevan isän. Äidiksi tuleminen oli ollut yksi suurimmista unelmistani sitten lapsuuden. Universumi tarjosi tässä(kin) kohtaa juuri sitä mitä pyysin (ja vielä enemmän). Tapasimme Helsingissä Lokakuun lopussa 2019 biohakkerointi tapahtumassa, jossa hän oli vieraana ja jota minä olin ollut mukana järjestämässä jo vuosien ajan. Olemme siitä saakka olleet yhdessä.
Kun tapasimme elämäni oli jo silloin sellaisessa pisteessä, että olin valmis muuttamaan ulkomaille. Kun hän kysyi minulta, lähtisinkö hänen mukaan, vain tunnettuamme 3 vikkoa, en juurikaan empinyt.
Tuo vuosi 2019 toi itse asiassa myös mukanaan kanavoidun viestin naisia voimaannuttavasta Bohemian Goddess brändistäni ja sulkakoruista. En ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa, mutta antautuessani tälle kirkkaalle viestille, huomasin, että reitti oli jo selvä. Minulla olikin jo kaikki tarvittavat kontaktit, eikä tässä kohtaa tarvittu muuta kuin luottoa ja virtaan rohkeasti hyppäämistä. Kuudessa kuukaudessa avasin online kauppani ja julkaisin ensimmäisen kokoelmani, jonka luomisprosessi oli kerrassaan maaginen.
Äidiksi tulemisen unelma ja Balille muutto olivat suuria unelmiani, jotka toteutuivat alle kahdessa vuodessa siitä kun tapasimme mieheni kanssa. Kumpikaan ei alunperin halunnut mennä naimisiin, mutta jo 9kk jälkeen tapaamisestamme luimme toisillemme ihanat vihkivalat. Meille vaan tuli heti selväksi, että tahdomme tämänkin kauniin asian kokea ja jakaa yhdessä. Ferdous kosi Kesäkuussa (juhannuksena) 2020 ja menimme naimisiin Heinäkuussa 2020 Ottawassa, Kanadassa.
Jo seuraavassa kuussa tulin raskaaksi. Montrealista matkasimme hetkeksi Suomeen ja sieltä Maltan kautta Balille. Olin täysin varma siitä, että Bali kyllä kertoo minulle, mikäli meidän on tarkoitus jäädä ja mikäli meidän pojan kuuluu siellä syntyä ja niin Mama Bali teki. Kaikki oikeat ihmiset tulivat elämääni juuri oikealla hetkellä. ”Synnytystiimi” oli jo pian kasassa ja minulla turvallinen olo suunnitella unelmieni/ koti/ luonnollista/ vesi-synnytystä omassa kodissamme. Poikamme Jupyter syntyi Balilla, Ubudissa Su 9.5 (äitienpäivänä) kl 18.50 syliimme vedessä, kera ruusun terälehtien, oman kodin rauhassa. Synnytystarina autenttisen synnytysvideon kera löytyy blogista. Siellä olen myös jakanut siitä, miten valmistauduin/ valmistauduttiin raskauteen. Jupyterin syntymä oli unelmieni täyttymys, jolla sain eheyttää myös omaa (sektio) syntymää ja etenkin tarjota hänelle mahdollisimman hellän tavan tulla tähän maailmaan.
Jupyter akitvoi minua heti saavuttua kohtuuni. Etenkin kurkkuchakrani avautui uusille tasoille, ja olen siitä saakka jakanut omaa sanomaani ihan uudella taajudella.
Dharma – sielun tarkoitus
Synnytys ei ole pelkästään lapsen syntymä, siinä myös nainen syntyy uudelleen äidiksi. Kokemukseni on, että niin naiseuteen, kuin ihmisyyteen, tulee aivan uusi taajuus. Koen, että synnytys ja äidiksi tuleminen toimi myös initiaationa dharmalleni – omalle sielun tehtävälleni, sille, mitä olen tullut tänne jakamaan muiden kanssa. Äitiys on osa elämän tehtävääni, mutta niin on myös työni naisten voimaantumisen ja vapautumisen parissa.
Olen tullut ohjaamaan siskoja kotiin, palauttamaan yhteyden, oman kehoviisauden. Paluu kokonaisena olemiseen, missä turva ja rakkaus pulppuaa ja elinvoima virtaa.
Täydestä sydämestäni tahdon nyt sanoa kiitos, että luit tarinani. Koska olet tässä, tahdon nyt kysyä sinulta:
Miten sinä voit tässä hetkessä? Mitä mielessäsi liikkuu, entä miltä hengityksesi tuntuu? Mitä tunteita tunnet? Mitä aistit? Mikä liikkuu sisimmässäsi juuri nyt? Tunnetko tarvitsevasi jotakin tässä hetkessä, joka voisi tuoda enemmän pehmeyttä, keveyttä, rentoutta ja/tai nautintoa kehollesi ja kehoosi?
Elätkö linjassa totuutesi kanssa?
Saako elämäsi sinut jo nyt syttymään?
Mielen kautta tietäminen ei itse asiassa ole ”se juttu”, sillä sielusi ja sisimpäsi ”tietää” – käytännössä siis TUNTEE kaikki vastaukset.
Kaikki on jo sinussa – kehossasi – yhteydessä.
On aika tulla tietoiseksi siitä, mikä vielä himmentää loistoasi! Olemme tulleet tänne kukoistamaan oman elämämme Jumalattarina.
Toivon että voin työlläni inspiroida, voimaannuttaa, muistuttaa, aktivoida, sekä tukea sinua nupusta kukkaan puhkeamista, herättämään pyhän feminiinin villin voimasi voimasi ja todellisen luontosi, jotta sinäkin voit elää täydesti ja vapaana oman näköistä elämää, samalla loistaen omaa valoasi ja jakaen sinun uniikkia lahjaa maailmalle.
Minun ”miksi”, syy sille mitä teen, on VAPAUS.
Kun oivallamme vapautemme, aktivoimme täyden voiman ja potentiaalimme, sekä kaikki ne uniikit lahjat, joita olemme tulleet tänne maailmaan rakkaudesta jakamaan. Kun sisällämme tapahtuu muutos – näin, myös koko maailma muuttuu. Sinussa on jo kaikki.
Rakkaudella, Sara