Herstory - hänen tarina...

Sara Adolfsen Somatic educator for Women

Hei kaunis sielu, nimeni on Sara. Tervetuloa tähän online temppeli-tilaan. Olen niin innoissani siitä, että olet täällä – siitä avoimuudesta, uteliaisuudesta ja rohkeudesta jota uskon sinussa olevan, vain sillä, että olet nyt tässä.

Ihan ensimmäisenä tahdon kysyä sinulta, mikä uteliaisuus tai kaipaus on tuonut sinut tänne? Tahdon hengittää kanssasi syvään sisään ja ulos, toivottaen sinut sydämestäni tervetulleeksi tähän portaaliin, juuri sellaisena kuin olet ja missä kohtaa elämässäsi olet.

Jos tahdot lukea pitkän version omasta tarinastani, siitä, miten elämäni suurimmista haasteista, on tullut kaikkein kallisarvoisimpia lahjoja, voit lukea postauksen blogista. Nyt tahdon kuitenkin puhua jostain paljon suuremmasta ja tärkeämmästä…siitä miksi uskon meidän olevan tässä nyt, kokemassa sitä mitä koemme.

Sara Adolfsen Somatic educator is standing on a cliff with hand in the air, feeling fully safe, free and alive in her body.

Elämme maailmassa, josta puuttuu kehoyhteys

Maailma jossa tänään elämme, ei tue meitä syvälliseen yhteyteen itsemme, oman kehon, luontaisen sensuaalisuuden, autenttisen elinvoiman, tai sisäisen syvän viisauden kanssa. Tämä erillisyys näkyy suuremmin mm siinä, miten meidän maapallo voi ja miten luontoa kohdellaan.

Yhteydettä eläminen, sensuellina, intuitiivisena, herkkänä ja vahvasti tuntevana naiskehollisena, on itse asiassa äärettömän kivuliasta riippumatta siitä, tiedostammeko tätä vai emme. 

Moni meistä oppii jo varhain peittämään ja tukahduttaman meidän luontaisia ominaisuuksia, koska ei ole ”turvallista” olla se kuka on. Sen sijaan opimme elämään suorituskeskeistä kiivastahtista, lineaarista ja kaavamaista elämää ulkoa sisäänpäin. Lisäksi, hyvin moni meistä omaksuu, yhtään kyseenalaistamatta vääristyneen kuvan, niin itsestä, kuin naiseudesta, sekä siitä, mikä määrittelee meidän ihmisarvon. Moni saattaa mm jäädä jumiin rooleihin, ihmissuhteisiin, tehokkuuteen, suorittamiseen, menestykseen, uran tuomaan identiteettiin, ulkonäköön, ulkoa saatuun rakkauteen, ihailuun ja validaatioon, materiaan – kaikkeen siihen, mihin voimme identifioitua ja minkä ajattelemme olevan osa meitä/minuutta, tehden meistä ”parempia” tai arvokkaampia jollain tapaa. Meissä monissa itse asiassa elää syvä riittämättömyyden haava ja siten opimme paikkaamaan omaa sisäistä turvattomuuden ja erillisyyden tunnetta – tyhjyyttä, erinäisillä riippuvuuksilla, pakonomaisella elämän, itsen tai muiden ihmisten kontrolloinnilla, tai takertumalla uskomuksiin, identiteetteihin, rooleihin ja materiaan.

Ihmisinä – meidän jokaisen syvin toive luontaisesti on, että meidät nähdään, meitä rakastetaan ja meidät hyväksytään sellaisena, kuin oikeasti olemme…

mutta ensin, on kuitenkin käännyttävä sisäänpäin, jotta itse voisimme tietää, mitä tämä syvimmillään tarkoittaa.

Sara Adolfsen Somatic Educator Rebirth from the womb of the ocean

Varjopuoli

Jo yli 5000 vuoden ajan olemme vastaanottaneet ohjelmointia, joka on häpäissyt, alistanut ja pienentänyt naisia, naiskehoa, seksuaalisuutta, sekä naisen todellista voimaa. Tätä aikaa ennen elimme ajanjaksoa, jossa Jumalatarta ja naista palvottiin. Nainen oli maaginen, ihmeellinen kaiken elämän synnyttäjä – ja sitä hän – Nainen, edelleen. 

Tämä n. 5000 vuoden ajanjakso on johtanut kokonais(e)uuden ja moniulotteisen naiseuden – todellisen ihmisyyden menetykseen. Meistä on tullut ”pirstaloituneita”. Moni elää elämää vain osittain, sallien vain joidenkin tiettyjen tarkoin valittujen ominaisuuksien näkyä ja tulla julki. Usein näytämme vain sen osan itsestämme, minkä uskomme olevan rakkauden, arvostuksen ja hyväksynnän arvoista. Tämä on täysin inhimillistä, sillä olemme jo varhain oppineet mitä on turvallista näyttää ja mitä ei.

Muut, niin sanotusti ”ei-toivotut”, omassa kokemuksessa ja uskomuksissa häpeäksi ja haitaksi osoittautuneet osat hylkäämme, työntäen ne varjoon, luoden lisää erillisyyttä, pirstaloitumista, sekä erinäisiä selviytymiskeinoja, toistuvia haitallisiakin kaavoja, jotta meidän ei tarvitse kohdata näitä osia itsestämme enää. 

Jossain kohtaa, usein jo hyvin varhain elämässämme opimme uskomaan, että saadaksemme rakkautta, hyväksyntää ja käytännössä ”selviytymään hengissä”, meidän tulee olla ”tietynlaisia”. Tässä kohtaa pirstaloituminen alkaa – kun tunnemme, ettei ole turvallista enää olla kokonaisuudessan se, kuka olemme.

Inhimillisessä pyrkimyksessämme saada vastaanottaa rakkautta ja hyväksyntää ulkopuoleltamme, alamme luomaan ja muokkaamaan minuutta sellaiseksi, joka sopii muiden ”vaatimuksiin” ja muotteihin – siihen mitä uskomme, että meiltä odotetaan ja vaaditaan. Tämä johtaa automaattisesti siihen, että menetämme osan omasta autenttisuudesta, ainutlaatuisuudesta, siitä uniikista valosta, joka lävitsemme tahtoo kanavoitua. Kyse ei läheskään aina ole ns ”negatiivisista” piirteistä, käytöksestä tms, vaan varjoon voi mennä ihan mitä vaan, jopa meidän kaikkein kauneimmat lahjat! 

Pienennämme itseämme mahtuaksemme ja kuuluaksemme joukkoon. Saatamme jopa pakonomaisesti yrittää kontrolloida sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Moni meistä tekee kaikkensa, ettei missään tapauksessa suututa ketään, astu kenenkään varpaille, tai luo epämukavaa tunnetta toisille omalla olemisella ja olemuksella. Kaiken tämän, teemme omalla kustannuksella, jossa sivuutamme omat tarpeet, toiveet, rajat ja oman totuuden, eli se se mikä on totta ja oikein juuri sinulle. Luomme tietämättä hermostoomme ”yli-virittyneen” kesto-tilan, ja saatamme elää reaktiivista todellisuutta varpaillamme koko ajan tarkkaillen ympäristöämme ja miten se meihin reagoi, luoden omia tulkintoja tästä.

Totuus on, että pyrkimys olla ”täydellinen”, jotain muuta kuin mitä olemme, muiden jatkuva miellyttäminen tai varpaillaan olo kuluttaa ja vie todella paljon energiaa, kapasiteettia, elinvoimaa ja himmentää meidän todellisen potentiaalin. Kaikki aika ja energia menee näiden roolien ylläpitämiseen. On mahdollista, että ajaudumme niin kauas itsestämme, että emme edes tiedä keitä olemme ja saatamme alkaa uskoa, että se mitä elämme, on se meidän ”normaali”, koska siltä se tuntuu, kun emme muista tai tiedä enää muusta.

Miltä tuntuu elää yhteydestä käsin, läsnä, kehossa, aistien ja elossa, kokien ja vastaanottaen elämän koko kirjoa, nauttien omasta kehosta, ilmentäen sensuaalisuutta (elämää), sekä tuntien koko elämän virtauksen jokaisessa solussa? 

Miltä tuntuu olla niin syvästi juurtunut omaan sisäiseen turvallisuuden ja luottamuksen tunteeseen, ettei mikään intensiivisinkään kokemus tai tunne voi heiluttaa pysyvästi päiviksi, viikoiksi tai kuukausiksi pois juuriltaan?

Tällä en tarkoita sitä, etteikö elämä ja kokemukset tuntuisivat, päin vastoin, tunnemme kaiken – syvästi, siinä hetkessä, mutta pysymme silti omassa kehossa juurtuneena omaan keskukseemme. Voimme olla täydesti läsnä omana itsenämme, elämän kanssa.

Seuraavan kerran kun saat mahdollisuuden tarkkailla pienten lasten leikkiä, pysähdy näkemään se luottamus, puhdas ilo, elinvoima, elämä ja viattomuus mikä lapsissa on. Tuo lapsi elää meissä kaikissa edelleen. Olemme kaikki syntyessämme tuo puhdas rakkaus, elinvoima ja viattomuus. Tämä on yksi osa meistä, minkä moni kadottaa matkallaan.

Mikään ei ole kuitenkaan lopullisesti kadonnut, kaikki on sinussa yhä. Olet edelleen se kokoNainen, pyhä, omalla tapaa maaginen ja mystinen nainen, kuka olet alkujaan tullut tänne olemaan. 

Sinun ei tarvitse pienentää itseäsi yhtään…vain muistaa kuka oikeasti olet.

Keho on pyhä

Toisin kuin meille on kerrottu, tai mitä meille käytännössä ei opeteta on, että meidän aistikas keho, ja se elämä joka lävitsemme virtaa, on pyhää.

Elämä on luontaisesti syvästi aistillista ja sensuellia – eikä tämä tarkoita (välttämättä) seksuaalista ollenkaan. Kehoyhteys ja kaikki aistit ovat kanavia, joiden avulla voimme hetkessä kohdata itsemme ja ympäröivän maailman tässä läsnäolevassa hetkessä. Somaattisessa työskentelyssä tämä on keskeistä. Pysähtyminen oman kehon äärelle, läsnäolo, aistiminen ja tunteminen, sekä sen kaiken kohtaaminen hetkessä mikä sisältämme nousee.

Tämä saattaa vaatia ensin oman niin sanotun turva-kapasiteetin kasvattamista, jotta me oikeasti voimme avautua itsellemme ja olla itsemme kanssa kokonaisuudessaan, kokoNaisia – kaikkien tunteiden ja tuntemusten kanssa hetkessä – niin epämuukavuuden, kuin nautinnon tunteiden kanssa. Moni meistä on kokenut ja oppinut, ettei ole turvallista tuntea, tai olla omien aisti-kokemusten ja tunteiden kanssa. 

Turvallisuuden tunnetta omassa kehossa voi kuitenkin opetella ja harjoitella. Joskus se voi vaatia enemmän harjoittelua, koska olemme oppineet, että mieli ja rationaalinen ajattelu/ analyysi on hierarkiassa tuntemisen yläpuolella ja toiseksi, kaikkea tätä on demonisoitu tuhansien vuosien ajan, sillä kehoyhteys ja siitä kumpuava sisäinen viisaus jos mikä, on todellinen voimavara ja avain meidän täyden potentiaalin aktivoimiseen.

Hyvä on muistaa, että hetkessä oleminen ja täydesti kokeminen, on jo itsessään aistikasta ja sensuellia, ja tätä elämä todella on. Kaikki tuntemukset, tunteet ja aistit, ovat kehon ikiomaa uniikkia kieltä, niin luonnollista, niin kaunista ja niin rikasta, silti jotain sellaista, mitä emme välttämättä ole oppineet kuuntelemaan, pystyneet (koska turvaton tunne) tai halunneet kuunnella niin syvästi ja tarkasti.

Kehotyöskentely

Vain hidastamalla, voimistaen yhteyttä sisimpään, kasvattamalla omaa sisäistä turvan kokemusta, voi keho saada todellisen mahdollisuuden puhua.

Kun me kuulemme kehon äänen, voimme saada yhteyttä siihen, keitä me todellisuudessa kokoNaisina ihmisolentoina, kokoNaiseudessamme olemme ja voimme hiljalleen alkaa ilmentämään tätä kaikkea yhä näkyvämmin ensin itsellemme (kun hyväksymme ensin itsemme) ja siten myös muille ja maailmalle.

Prosessin aikana kutsumme kotiin itsemme luo kaikki ne osat ja palaset, jotka eivät ennen ole olleet hyväksyttyjä tai tervetulleita, mutta osa meitä. Näin meistä tulee yhä kokonaisempia ja eheämpiä askel kerrallaan.

Miltä tuntuisi, jos sinä saisit olla täydesti sinä? 

Kuka olisit ilman rajoitteita (omia, yhteiskunnan luomia tai muiden)?

Somaattinen työskentely etenee hitaasti ja sinä määräät tahdin. Emme koskaan etene nopeammin, kuin mihin sinulla on kapasiteettia, eli mikä hetkessä tuntuu sinusta oikealta. 

Kehosi kertoo kyllä.

Aloitamme sisäisen turvallisuuden tunteen luomisella ja opit miten itse harjoitella sen lisäämistä ja näin omaa kapasiteettia olla kehossa ja tuntea.

Olen vierelläsi, mukana matkallasi muistuttamassa ja opastamassa sinua prosessissasi, jossa luot uudenlaista syvempää yhteyttä itseesi ja elämään, missä kohtaat itsesi juuri sellaisena kuin olet, kenties jopa ensimmäistä kertaa. Olen tässä ainoastaan muistuttamassa sinua siitä, mikä on mahdollista, kun sinä uudelleen-ohjelmoit, purat uskomukset ja ehdollistumat jotka vielä pidättelevät sinua ja pitävät sinua pienenä. 

Olen tässä, kun sinä muistat kaiken sen, mikä sinussa jo on.

Lopuksi…mikä on todella mahdollista

Epämukavuus ja nautinto kulkevat käsi kädessä.

Riippumatta siitä, mitä tunteita tai aistimuksia tunnet, kaikki on samaa tuntemista ja aistimista, ja kaikki on yhteydessä meidän kapasiteettiin olla läsnä kehossa, hetkessä.

Kapasiteettimme tuntea epämukavuutta kehossa, on sama kuin se kapasiteetti mikä meissä on ilon ja nautinnon kokemiselle. Kaikki on siis yhteydessä siihen, kuinka suurta määrää elinvoimaa, eläväisyyttä ja elämää pystyt kehossa käsittelemään, sitä, miten paljon pystyt tuntemaan, sekä olemaan omien tunteiden, aistimusten ja tuntemusten kanssa läsnä hetkessä.

Olen tässä, pitämässä sinulle avointa mahdollisuuksien tilaa yllä, missä sinun on turvallista tutkia, tutustua, avautua, oivaltaa ja muistaa.

Kuljen vierelläsi kun sinä omistat voimasi, varjosi, villeytesi, luontosi, niin lapsenomaisen ihmetyksen, kuin eroottisen viattomuuden, sekä sinun aistillisen uniikin ja kokoNaisen moniulotteisen ydinolemuksesi.

Sinä olet Elämä itse. Kaikki on jo sinussa.

Olen tässä todistamassa sinun kukoistusta!

Viimeisenä, mutta ei vähimpänä – tästä syvästä yhteyden tilasta, jossa kehollistat oman vapaan ja villin, myös Jumalatar luontosi, voit käytännössä luoda toteen ihan mitä vaan ja kaiken sen mitä tahdot ja mistä unelmoit. Kuten olen jo todennut monta kertaa, kaikki on sinussa jo.

”The only way to deal with an unfree world, is to become so absolutely free, that your existence is an act of rebellion. ”

– Albert Camus

Sara Adolfsen somatic educator for women lying on the sand on a beach getting turned on by life

Rakkaudella, omistautuen, Sara

Tilaa rakkaus/uutiskirje

Sara Adolfsen somatic educator for women is dressed in purple, sitting on a beach, back against an old log, smiling and smelling a purple flower

Rakkautta palvellen, vapautumisen ja koko naiseuden "kätilönä"

Sara on omistanut koko elämänsä omalle kasvulle, jotta hän voisi ensinnäkin itse elää korkeinta potentiaaliaan, mahdollisimman vapaana ja kahleetta, luoden juuri sellaista elämää, kuin mitä hän itselleen on unelmoinut, ja toisekseen, jotta hän voisi jakaa tätä myös muille.

Saran merkittävin koulutus josta hän on valmistunut on nimeltään: 

Trauma Informed Somatic Educator for Women (sisältäen: kehotyöskentelyn, trauma-työn, hermoston terveyden, somaattisen psykologian, varjotyön, somaattisen tanssiterpian, kehoviisauden, feminiinin mysteerit, erotiikan, seksuaalisen vapauden, kiertotietoisuuden ja taiteen, dekolonisaation, nondualistisen mediataation, sekä kehollistetun johtajuuden).

Saran muut koulutukset: 

Certified Dharma/ Soul’s purpose Coach, Henkinen valmentaja, Licensed NLP Practitioner, RYT Joogaohjaahja, Peter Hess: Äänimaljahoitaja, Rose Priestess one year spiral. Sara on lisäksi ammatiltaan terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, eko-kosmetologi ja hän on opiskellut laajasti Funktionaalista lääketiedettä, jossa pääpaino on ollut suoliston/ ruuansulatuksen tasapainottamisessa, sekä naisten hormonitoiminnassa.

Saran intohimoihin lukeutuu kirjoittaminen, taide, kaikenlainen luovuus ja käsillä tekeminen. Hänellä on erityinen paikka sydämessä luonnolle, minkä keskellä harmoniassa hän tahtoo asua ja elää. Hän on perinyt äidiltään lahjan ja tiedon villiyrttien keräämisestä Suomen luonnossa. Suomessa ollessa, hän kerää yrttejä koko kesän. Saran luova sielu nauttii lämpimästä ja luonnon vehreydestä, tästä syystä hän myös valitsee tällä hetkellä asua Balilla perheensä kanssa. Kesäisin he palaavat muuttolintujen lailla Suomeen nauttimaan kotimaan kauneudesta. 

Saraa kiehtoo suuresti elämä ja sen mysteerit, sekä se ääretön potentiaali, jota kaikki kannamme. Hän uskoo, että unelmat ovat mm yksi reitti avaamaan meille tätä uinuvaa potentiaalia. Lisäksi feminiini somaattinen (kehollinen) työ ja sen tuomat mahdollisuudet, ovat Saran suuri rakkaus. Kehon kautta pääsemme syvään yhteyteen, ytimeen, tiloihin ja niihin osiin itsestämme, joista emme kenties ole vielä niin tietoisia, tai mitä emme ole aiemmin hyväksyneet. Somaattisen työn kautta voimme MUISTAA, keitä todellisuudessa olemme ja löytää siten reitin kotiin – itsemme luo, kokoNaisena olemisen tilaan – elämään täyttä elämää, täydessä elinvoimassa, kokien iloa, täyttymystä, vapautta, rakkautta, nautintoa, ja syvää merkityksellisyyden tunnetta – joita niin moni meistä etsii ja janoaa.

Olemme tulleet tänne elämään elämää, jonka itse valitsemme itsellemme ja joka tuntuu niin omalta, että jo pelkkä ajatus siitä, sytyttää meidät sisältäpäin.

Saran ”miksi”, syy sille mitä hän tekee, on VAPAUS. 

Kun oivallamme vapautemme, aktivoimme täyden voiman ja potentiaalimme, sekä kaikki ne uniikit lahjat, joita olemme tulleet tänne maailmaan rakkaudesta jakamaan. Kun sisällämme tapahtuu muutos – näin, myös koko maailma muuttuu. Sinussa on jo kaikki.

“I will not rescue you, for you are not powerless.
I will not fix you, for you are not broken.
I will not heal you, for I see you in your wholeness.
I walk with you through the darkness, as you remember your light.”

– Unknown (A medicine woman’s prayer)